sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Florida road trip, osa 2: Eläimellistä menoa

Piritalla on aina ollut erityinen kontakti eläimiin. Jotkut hän on tuntenut itselleen läheisiksi, joskus kavereiksi (koirat), joskus uhkaaviksi (ampiaiset). Floridan matkaa varten hän oli selvittänyt miten ja missä pääsee tekemisiin eläinten kanssa. Niinpä monet matkamme kohteista liittyivät tavalla tai toisella eläimiin. Ja kun Floridassa oltiin, erityisesti veden eläimiin.


UIDAAN MANAATTIEN KANSSA

Matkamme ensimmäinen eläinkohde oli paikka Meksikon lahden rannalla oleva Cristal River, jossa oli mahdollista uida manaattien kanssa. Manaatteja on joka puolella Floridan rannikolla, mutta niihin voi tarkemmin tutustua vain Cristal Riverissä. Siellä yritys nimeltä River Ventures, järjestää ohjattuja retkiä niiden luokse.

Manaatit ovat merileijonan tai hylkeen tapaisia rauhallisia eläimiä, jotka elävät matalissa ja lämpimissä vesissä. Pituutta niillä on n. 2,5 metkiä ja painoa lähes tonni. Ne ovat ainakin Floridassa rauhoitettuja.

Koska Cristal Riveriin oli parin tunnin automatka ja retki alkoi klo 9, nousimme varhain ja käänsimme auton keulan luoteeseen. Matkalla pysähdyimme kerran ostamaan frappucinot (ah!). Hyvästä yrityksestä huolimatta myöhästyimme vähän, mutta pääsimme silti mukaan porukkaan vielä.

Ihan aluksi katsottiin videolta vähän taustatietoja ja käyttäytymisohjeita, sitten hypättiin autoon, jolla meidät kuljetettiin rantaan. Rannassa siirryimme laivaan ja kapteeni John ryhtyi oppaaksemme. Meitä oli pienen veneen kyydissä 9 henkeä ja minä olin ainoa, joka en aikonut uida manaattien kanssa. Osa porukasta oli minua vanhenpaa tai saman ikäistä, oli äiti kahden teini-ikäisen tyttärensä kanssa, isä tyttärensä kanssa ja kanadalainen nainen. Mitään paikallisia retken osallistujat eivät siis olleet.

John toimi sekä veneen kuljettajana että oppaana retkellämme. Hänellä oli pitkä kokemus työstä Floridan eläinten kanssa, sillä vaikka hän oli manaattipaikassa uusi, oli hän ennen työskennellyt delfiinien kanssa Keysissä.

Pienen purjehduksen jälkee saavuimme poukamaan, jossa oli manaateille rauhoitettu alue. Manaatit eivät luonnollisesti pysyneet alueellaan vaan uivat, missä halusivat. Siinä rauhoitetun alueen liepeillä saivat uida myös ihmiset. Uiminen tässä yhteydessä tarkoittaa snorklaamista. Kaikille veteen menijöille nimittäin annettiin märkäpuku, maski ja snorkkeli. Manaatit, kun suhaavat lähinnä veden alla, ei niitä kunnolla näe, jos ei näe veden alla. Siksi maski ja snorkkeli. Kun muut uivat, minä otin kuvia.

Manaatit olivat uteliaita eläimiä. Ne tulivat aivan veneen vierellekin tuhisemaan ja puhisemaan sekä tutkimaan kuonollaan venettä ja ihmisiä. Ne tulivat käden ulottuville rapsutettavaksi ja kääntyivät selälleen kerjäten rapsutuksia vatsalleen. Kaikkiaan niitä oli siinä laumassa n. 20 yksilöä.

Kaikkien snorklaajien piti kaikin tavoin olla häiritsemättä tai vahingoittamatta manaatteja tai niiden elinympäristöä. Se tarkoitti, että pohjassa ei saanut kävellä, ei saanut potkia vedessä vaan piti vain kellua ja liukua. John vitsailikin, että niistä pidetään siellä parempaa huolta kuin ihmisistä.

Kolmen tunnin retki maksoi $ 45, mikä oli elämykseen nähden aivan kohtuullinen hinta.


MIEKKAVALAITA, JOIDEN KANSSA EI UIDA

Seuraavaksi kävimme Orlandon Sea Worldissä katsomassa miekkavalaita. Pirita oli nähnyt miekkavalaista kertovan dokumentin ja halusi omin silmin nähdä, miten kaloja kohdellaan ja voiko niistä nähdä, voivatko ne hyvin vai huonosti.

Maksoimme siis ylikalliin lipun Sea Worldiin ja katsoimme kaksi näytöstä, joissa miekkavalaat uivat ja temppuilivat. Ne olivat kyllä erittäin mielenkiintoisia ja vaikuttavia eläimiä. Niin suuria ja niin voimakkaita. Pienemmät miekkavalaat olivat selvästi innoissaan ja niillä oli hauskaa. Ne leikkivät. Niistä oli myös hauska kastella yleisöä.

Mutta isommat kalat eivät näyttäneet onnellisilta. Jälkimmäisessä näytöksessä näimme myös vanhan Tilikumin. Sitä kävi valtavasti sääliksi. Sen selkäevä oli mutkalla. Selkäevä kertoo kalan mielentilasta. Kun evä on pystysssä, on kalalla kaikki hyvin. Kun evä on lurpallaan, asiat ovat huonosti.

Orlandossa näköjään järjestettiin mielenosoituskin jo tässä välissä miekkavalaiden puolesta. Oikeastaan olen siitä tyytyväinen.


UIDAAN DELFIINIEN KANSSA

Piritan yksi suuri unelma oli saada vuorovaikuttaa delfiinien kanssa. Se oli siis seuraava eläinkohteemme. Key Largossa sijaitsi Dolphins Plus -niminen paikka, joka mainosti delfiiniuinteja. Sinne siis.

Delfiiniuinnin aamuun liittyi vähän ylimääräistä dramatiikkaa, kun lukitsin vahingossa auton avaimet sen peräkonttiin. Pirita lähti kävellen uimapaikkaan ja minä menin sitten myöhemmin autolla perässä. Onneksi olimme majoittuneet vain puolen mailin päähän Dolphins Plussasta.

Dophins Plus tarjosi useita erilaisia tapoja uida delfiinien kanssa. Pirita valitsi sellaisen luonnollisen vaikuttamisen tavan, jossa hän sai uida altaassa, mutta ei saanut tehdä mitään eikä koskea delfiineihin käsillään. Uiminen tarkoitti jälleen snorklaamista.

Delfiinit olivat hyvin aktiivisia ja leikkisiä ja hakivat kontaktia myös altaan reunalla kameran kanssa seisovaan äitiin. Pirita oli vähän arka niiden kanssa ja lopulta se meni niin, että ne yrittivät houkutella Piritaa leikkimään niiden kanssa.

Postasin tästä delfiiniuinnista Facebookiinkin, vaikka arvasin, että jonkun mielestä se on eettisesti kyseenalaista. Ja kyllä niitä eettisiä näkökohtia pitää jokaisessa kohdassa miettiä. Täältä pohjoisen Euroopan näkökulmasta ei vain näe kaikkea. Delfiinit kuuluvat luonnostaan Floridan eläimiin. Ne uivat siellä altaissakin lähellä omaa lähtöpaikkaansa. Niiden hyvinvointia seurataan tarkasti. Suuri osa niistä on vanhoja ja sairaita. Ihmisten hoivissa vanhukset saavat lääkettä ja huolenpitoa.

Kaikkiaan ihmisten ja eläinten suhde on mielenkiintoinen ja haastava. Ihminen ja eläin voivat olla vuorovaikutussuhteessa keskenään, vaikka ovat aivan erilaisia ja todella puhuvat eri kieltä. Kuitenkin on kysyttävä, mikä oikeus ihmisellä on ottaa itselleen eläin lemmikiksi? Onko oikein, että eläimiä "käytetään" parantamaan ihmisten hyvinvointia, kuten esim. ratsastusterapiassa tai delfiiniuinnissa? Millaiset olosuhteet kullakin eläimellä tulisi olla, että se eläisi hyvää elämää? Näitä ja monia muita kysymyksiä jäin miettimään.


UIDAAN PESUSIENTEN KANSSA

Joulupäivänä teimme vielä retken, missä yritimme päästä näkemään delfiinejä meressä, niiden luontaisissa asuinpaikoissa. Niitä ei kuitenkaan näkynyt. Kävimme kuitenkin uimassa paikassa, missä kasvoi paljon sieniä merenpohjassa. Kapteenimme kutsui paikkaa nimellä Sponge garden. Puutarhan sienet olivat niitä tavallisia, joita meilläkin saa ostaa kemppariliikkeestä. Villinä niitä kasvoi siellä koko merenpohjan täynnä. Siellä minäkin uin, mutta ilman maskia ja snorkkelia. Pirita snorklasi edelleen kuin ammattilainen.

Mitä opimme tästä? Ennen seuraavaa Floridan matkaa kannattaa opetella snorklaamaan.

perjantai 2. tammikuuta 2015

Florida 2014 road trip, osa 1

Kun lähdettiin Floridaan, en tiennyt, mitä on tulossa. En tiennyt, pääsevätkö kaikki lähtemään ja puolet hotelleista tms. yöpymispaikoista oli varaamatta. Ei ollut suunnitelmaa eikä aikataulua. Ei ollut ohjelmaa eikä tavoitteita.

Nyt se on takana: kunniakas äidin ja tyttären roadtrip Floridassa. Kaksi ja puoli viikkoa seikkailimme Floridan niemimaalla ja näimme ja koimme monta unohtumatonta asiaa. Yritän tallettaa ne kaikki sydämeeni ja muistoihini. Vasta matkan päättyessä ymmärsin, että itse en koskaan aikuisena viettänyt kahden viikon lomaa vanhempieni kanssa. Olen sen tehnyt nyt yhden aikuisen lapseni kanssa. Onneksi osasin iloita reissun jokaisesta päivästä jo sen kestäessä ja ilo velloo mielessäni edelleen.

Muutamia havaintoja matkalta.


KAUPUNKEJA ILMAN KESKUSTAA

Vietimme eniten aikaa Kissimmeessä Orlandon kupeessa, Miamissa ja Key Westissä. Vain Key Westissä oli sellainen paikka, jota olisi voinut kutsua keskustaksi. Ehkä muissakin oli, mutta emme käyneet siellä. Eurooppalainen minussa ihmettelee, mikä se sellainen kaupunki on, missä ei ole keskustaa. Mihin siellä mennään kuljeskelemaan ja haistelemaan paikallista kulttuuria? Ostoskeskus (mall) ei aja samaa asiaa.

Ja myönnän, että nautin tänään, kun taas kävelin Helsingin keskustassa. Oli kiva osata jotenkin sijoittaa itsensä.


AUTOT

Vuokrasimme auton lentokentältä. En ottanut kaikkein pienintä mallia vaan sellaisen, mihin sanoivat mahtuvan kaksi matkalaukkua. Hämmennykseni oli valtava, kun vuokraamon autohallissa meitä odotti valkoinen Chevrolet Impala vuosimallia 2015. Se oli varmaan kaksi metriä pidempi kuin mun pieni Volkswagen poloinen. Ja automaattivaihteinen. Siihen mahtui hyvin meidän kaksi matkalaukkua. Olisi mahtunut kolmas ja neljäskin matkalaukku.

Lopulta päädyttiin siihen, että Pirita ajoi suurimman osan reissusta. Minä ajoin ehkä n. 1 % koko matkasta. Piritalla on itselläänkin automaattivaihteinen Chevrolet, joten tämä oli aika luonteva ratkaisu. Kaksi viikkoa Impalan kyydissä kuitenkin on saanut minut miettimään, että josko minunkin seuraava autoni olisi -  tadaa - automaattivaihteinen.

Auto oli kuitenkin siellä liikenteessä aivan normaali. Vain suomalaisen mittakaavassa se oli suuri. Paljon suurempiakin autoja ihmisillä oli. Minua ihmetyttivät eniten sellaiset pick-up autot, joissa oli vielä takapenkkikin. Jäin miettimään, että kuka sellaisen auton haluaa ja miksi? Ja mietin myös, mihin ihmiset niin isoja autoja pysäköivät. Meidän Impalaakin oli välillä vaikea saada mahtumaan parkkiruutuun.

Bensa oli muuten halpaa. Ajoimme yhteensä n. 1600 mailia ja tankkasimme autoa yhteensä n. $ 200 arvosta. Se oli varmasti edullisin tapa matkustaa.


RUOKA

Roadtripillä majoitus oli kallista ja ruoka edullista, enimmäkseen. Hotellien veloittamaan maksuun ei useinkaan kuulunut aamiaista vaan se piti itse kehitellä kokoon paikallisesta ruokakaupasta, mikä kyllä sopi meille. Kumpikaan emme kaivanneet suuria aamiaisia, kunhan kahvia oli saatavilla oikea-aikaisesti ja oikeanlaista. Päivän toinen kupillinen oli usein frappucino, joista tulin melkein riippuvaiseksi.

Söimme usein jonkun ketjun ravintolassa, koska se oli melko edullista. Kelpo lounaan tai päivällisen sai alle kahdella kympillä. Paremmassa ravintolassa jossain hienolla alueella tai Key Westin keskustassa ruoka saattoi maksaa viisikymppiä vaikka otti vain salaatin ja jälkiruuan. Amerikkalaista vale-italialaista ruokaa söimme usein. Oli jännä huomata, että valtameren tuolla puolella on kehittynyt ihan oma italialainen keittiönsä, joka ei tunne bruschettaa, mutta jolle spagetti lihapullien kanssa on arkipäivää. Kotiin tultua löysin artikkelinkin tästä aiheesta  http://www.swide.com/food-travel/italian-food-recipes-that-are-not-from-italy-at-all/2013/09/06.

Kaikista kokeilemistamme paikoista kaksi nousi suosikiksi ylitse muiden: Olive Garden ja TGI Fridays. Kummassakin oli hyvä hinta-laatu -suhde.

Jos minulla oli matkaa varten jokin ruokamissio, se oli uusien salaatti-ideoiden metsästys. Jo pitkään olen ollut tosi kyllästynyt kaikkiin salaatteihin, joita olen saanut. Kaipasin jotain uutta. Söinkin sitten reissun aikana ainakin neljänä päivänä salaattia. Annokset olivat isoja ja niissä oli jänniä aineksia. Aika harvoin olen syönyt lehtikaalia salaatissa. Kerran sitä oli salaatissa myös rapeaksi paistettuna. Yhdessä salaatissa oli rapeaksi paistettuja tortillasuikaleita. Muut salaatit olivat tavallisempia, mutta herkullisia. Floridassa kaikki raaka-aineet ovat tuoreita.

Yksi mielenkiintoinen havainto liittyi ruokien maustamiseen. Aivan järkyttävän moni ruoka oli maustettu pekonilla ja yhtä moni cheddar-juustolla. Oli niitäkin, missä oli pekonia ja cheddaria. Ensi sunnuntaina ajattelin kokeilla pekonilla ja cheddarilla kuorrutettua broileria myös kotioloissa. Pitäähän sitä salaattien lisäksi tuoda jokin toinenkin uusi ruokalaji matkamuistoksi.


Yritän lähipäivinä kirjata ylös myös kokemukseni eläinhavainnoista ja huvipuistoista. Ne ovat niin isoja teemoja, että ansaitsevat aivan omat postauksensa.