Puhuu lampaiden kanssa

Viikon takaisella Saksan vierailullani muistin, että osaan jutella lampaiden kanssa. Lampaat oli jo päästetty ulos laitumelle, jossa ne söivät tuoretta, vihreää ruohoa. Tämä yksi yksilö, melkein vielä karitsa, oli eksnyt muista ja huuteli surkealla, vähän käheällä äänellä. Pakkohan sille oli vastata. Yritin parhaani mukaan imitoida sen valittavaa määkinää ja ilmeisesti onnistuinkin, koska se tuli minua kohti iloisemmin määkien. Ulkonäköni oli kuitenkin lampaan mielestä väärä ja se kääntyi mennäkseen pois.

Olen kerran aiemminkin jutellut lampaiden kanssa. Olin seurakunnan järjestämällä nuorten matkalla perehtymässä Paavaliin. Pienellä laivalla seilasimme viikon verran Turkin rannikolla, otimme aurinkoa, uimme, keskustelimme, leikimme ja lauloimme. Ja tietenkin tutustuimme nähtävyyksiin ja kuvittelimme Paavalin kävelemässä siellä pölyisillä teillä ja seilaamassa rannikkoa pitkin.

Yhtenä iltana laivamme ankkuroi pienen saaren rantavesiin. Saaresta kantautui villin rosmariinin tuoksu ja lampaiden määkinä. Varovasti kokeilin kuulevatko lampaat, jos minäkin alan määkiä. Kuulivathan ne. Ja ilmeisesti ymmärsivätkin jotain, sillä ne tulivat rannan tuntumaan ja vastasivat määkimiseeni kuin sanoen: "Yksi meistä on tuolla veden varassa. Miten saisimme hänet pelastettua?"

Muistan vieläkin sen kummallisen tunteen, kun huomaa voivansa jotenkin alkeellisesti kommunkoida täysin toisenlaisen elävän olennon kanssa. En voi väittää, että olisi ymmärtänyt mitään siitä, mitä ne lampaat sanoivat, mutta ne ymmärsivät jotain siitä mitä minä sanoin.

Olen nähnyt elokuvan hevoskuiskaajasta. Siinä on jotain hienoa, että joku osaa kommunikoida hevosen kanssa ja auttaa sitä. Lampaan kanssa määkimisessä taas ei ole mitään hienoa. Tai ei ollut, kunnes muistin, mitä kaikkea Jeesus sanoo lampaista ja paimenista.