TV hidas, Twitter nopea

Tiistai-iltana televisiossa käytiin kahden tunnin keskustelu sosiaalisesta mediasta. Tarkoituksena oli pohtia miten sosiaalinen media muuttaa maailmaa. Keskustelijoiksi kutsutut ihmiset edustivat hyvin erilaisia näkemyksiä ja ajatuksia. Keskustelu oli melko rauhallista, pitkästyttävääkin.

Kiihkeämpää keskustelua käytiin sen sijaan Twitterissä hashtagilla #A2ilta. Ohjelman jälkeen julkaistut tilastot näyttivät hahstagilla twiitatun yli 1500 kertaa, mutta itse twiittaajat arvelivat, että oikea määrä olisi yli 3000. Twiittejä tuli niin nopeasti, että en meinannut pysyä mukana vauhdissa. Aina kun olin saanut twiitit luettua, odottamassa oli jo 60-80 uutta twiittiä.

Tämä oli ehkä koko ohjelman suurin yllätys: televisio oli hidas ja Twitter nopea. Ihmiset käyttivät televisiossa monia hyviä puheenvuoroja, mutta puhe on hidasta. Vaikka puheenvuoro sisälsi vain muutaman lauseen, jo puheenvuoron aikana sitä ehdittiin Twitterissä kommentoida kymmenen tai kaksikymmentäkin kertaa. Nopeasti otettiin kantaa, kannustettiin ja vastustettiin, analysoitiin, esitettiin jatkokysymyksiä ja tarjottiin lisätietoa linkeissä.

Jotkut twiittaajat pelasivat bingoa. Perinteinen media on nostanut kaiken kansan tietoisuuteen joitakin sosiaalisen median ilmiöitä: ahtaajat, yleislakon, Facebookin fanisivut, potkut työnantajan kritisoinnista Facebookissa, yms. Bingossa seurattiin jo ennestään tuttujen ilmiöiden saamia mainintoja, mutta en nyt muista kuka se oli, joka ohjelman lopussa julistautui voittajaksi. Samalla kun pohtii asioita vakavasti voi pitää hauskaa.

Twitterin kommenteissa oli paljon kritiikkiä ohjelman konseptia kohtaan. Jo ennen ohjelman puoliväliä oli perustettu sivu, jonne saattoi käydä kirjoittamassa kehittämisideansa. Ei vain puhuttu vaan syntyi myös toimintaa. Keskiviikkoaamuna työpaikalle saapuessani löysin useita ohjelmaa ja Twitter-keskustelua analysoivia blogikirjoituksia (mm. Kari Hintikka ja Tuija Aalto). Twittaajien käyttäytymistä pidettiin tylynä ja opin uuden sanan ”twittuilu”. Luulen, että vaikutelma tylyydestä tulee ainakin osittain siitä, että 140 merkin viestiin ei mahdu mitään kohteliaisuuksia vaan ainoastaan itse asia. 

Ja keskustelu jatkuu edelleen, onneksi rauhallisemmin, sekä Twitterissä että blogeissa. Täten kannan omankin korteni kekoon. Uskon, että tällä keskustelulla on pitkä häntä ja se vaikuttaa ihmisten käsitykseen sosiaalisesta mediasta ja sen monimuotoisuudesta ja monikäyttöisyydestä.

Suurin oma kritiikkini nousee siitä, että ohjelma ei vastannut otsikkonsa kysymykseen. Keskustelussa käytiin läpi erilaisia keissejä, mutta ne vielä sinällään eivät kerro meille miten maailma on muuttunut tai muuttumassa. Olisin toivonut, että keskusteluissa olisi menty ilmiön taakse. Olisin halunnut tietää mitä sellaisia ajatuksia ja kokemuksia ihmisillä on joita perinteinen media tai yhteiskunta on jättänyt ottamatta huomioon ja jotka purkautuvat nyt sosiaalisen median kautta? Miten tämä muutos murtaa vanhojen organisaatioiden kivijalkaa, muuttaa kulttuuria, työn tekemistä, harrastamista, ihmissuhteita? Mihin olemme menossa?

Ehkä kukaan ei vielä osaa vastata kysymyksiini. Ehkä vastauksia pitää etsiä yhdessä täällä sosiaalisessa mediassa.

Kampanjointi sosiaalisessa mediassa

"Annin tarina" -videosta alkaneet keskustelut ovat herättäneet minut miettimään kampanjointia sosiaalisessa mediassa. Olemme saaneet asiasta tehokkaan oppitunnin.

Kampanjalla tavoitellaan useimmiten suurta näkyvyyttä. Näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa saadaan sillä, että muut alkavat levittää linkkiä kampanjaasi ja näin tuovat ihmisiä sivuillesi. Nuotta -lehden kampanjavideon linkki ei ilmestynyt Facebook-seinälleni kertaakaan kampanjan tukijoiden julkaisemana. Kampanjasta ärsyyntyneiden ihmisten julkaisuja sen sijaan oli niin monia, että linkki pysyi koko viikon ajan uutisvirrassa.

Kampanjaa voidaan siis pitää varsin onnistuneena sen järjestäjien näkökulmasta: kaikki tulivat asiasta tietoiseksi. Erityisesti järjestäjien tulisi olla kiitollisia jokaiselle, joka laittoi linkin jakoon.

Oppitunnin voisi siis tiivistää näin: Jaa vain linkkejä, joita toivot ihmisten katsovan. Jos vastustat jotain asiaa, vaikene siitä sosiaalisessa mediassa. Maltti on valttia, tässäkin asiassa. 

Empatian piiri

Empatia, myötätunto, on ihmiselle luontainen ominaisuus. Uskon, että ihmisen kyvyssä myötätuntoo heijastuu Jumalan rakkaus ihmistä ja luomakuntaa kohtaan. Ilman empatiaa tämä maailma olisi sietämätön paikka.

Myötätunnon kokeminen ja osoittaminen vaihtelee rajusti ihmisillä. Jotkut tuntevat myötätuntoa vain läheisimpiä perheenjäseniä kohtaan tai samoin ajattelevia ystäviä kohtaan. Jotkus myötätuntonsa syliin kaikki ihmiset, eläimet ja pehmolelut.

Luin viime viikolla Jaron Lanierin kirjan Et ole koje (Terra Cogita 2010). Se oli erittäin mielenkiintoinen ja minussa paljon ajatuksia herättänyt kirja. Myös tämä empatian pohdiskelu on osittain Lanierin kirjan herättämää.

Kirjassaan Lanier käyttää minulle aikaisemmin tuntematontä käsitettä "empatian piiri" kuvaamaan mitä tai ketä kohtaan himinen tuntee myötätuntoa. Lanier sanoo, että jokainen ihminen piirtää ympärilleen empatian piirin, joka rajaa jotkut sisäpuolelle ja toiset ulkopuolelle. Empatian piirin sisäpuolella olevien elämään ihminen pystyy eläytymään, piirin ulkopuolelle rajautuvat ne, joiden elämäntilanteeseen tai kohtaloon ei voida eläytyä. Lanier määrittelee empatian sellaiseksi myötätunnoksi, jossa empatian kohteen ei haluta kuolevan. Tai kärsivän, lisäisin.

Useimmilla empatian piirin sisälläe kuuluvat muut ihmiset, tai ainakin tutut ihmiset. Piirin ulkopuolelle useimmilla jäävät elottomat esineet kuten astiat tai kivet ja sellaiset elolliset kuin bakteerit. Ulkopuolelle jäävät yleensä myös koneet, vaikka ihminen saattaakin olla riippuvainen kännykästä tai tietokoneesta ja tykätä paljon autostaan.

Empatian piiri on henkilökohtainen ja muuttuu elämänkokemusten, uuden tiedon tai keskustelun myötä. Empatian piiri ei siis ole jäykkä ja vakiintunut ihmisen koko elämän ajan. Yhteiskunnallisilla liberaaleilla on halu pyrkiä laajentamaan empatian piiriä ja konservatiiveilla taipumus rajoittaa tai kaventaa sitä.

Empatian tunne johtaa moraalisiin kannanottoihin. Aborttia koskevissa keskusteluissa kysytään onko syntymätön lapsi ihminen ja kuuluuko hän empatian piiriin. Eläinsuojelijan mielestä myös eläimet kuuluvat empatian piirin sisäpuolelle. Joillakin ihmisillä empatian piirin ulkopuolelle näyttää kuuluvan myös toisia ihmisiä: maahanmuuttajia, homoseksuaaleja tai uskovaisia. Silloin nähdään itsellä olevan oikeus päättä heidän elämäänsä koskevista asioista.

Kun Jeesus puhui lähimmäisenrakkaudesta, hän vaati omia aikalaisiaan suostumaan laajentamaan omaa empatian piiriään: keskustelemaan samarialaisten kanssa, päästämään kotiinsa syrjityt, pysähtymään sairaiden kohdalla. Hän myös käski lopettamaan toisten tuomitsemisen (Matt. 7:1). Hän paransi, lohdutti ja rohkaisi ja sanoi: "Mene ja tee sinä samoin" (Luuk. 10:37).

Paaston aika

Tänään vietetään ensimmäistä paastonajan sunnuntaita. Minulta tuppaa unohtumaan, että kirkkovuoden paastonaikaa voisi viettää oikeasti paaston aikana. Wikipedia määrittelee näin:Paasto on vapaaehtoista luopumista ravinnosta, joskus myös nesteestä, tai joissain tapauksissa vain joistain ruokaryhmistä, yleensä etenkin lihan syömisestä. Paaston syyt voivat olla hengellisiä tai terveydellisiä.

Paastoa voidaan perustella järjellä sen terveysvaikutusten takia, mutta luulen (ja jos olen väärässä korjatkaa), että paasto oli ensin uskonnollinen ilmiö. Paasto liittyy lähes kaikkiin maailman uskontoihin. Jos militantit ateistit nyt ovat hereillä, heidän pitäisi kiivaasti vastustaa paastoamista ja paastosta puhumista, koska se liittyy niin keskeisesti kaikkiin uskontoihin. 

Jos uskomme, että kaikki uskonnot ovat oivaltaneet jotain Jumalasta ja Hänen tahdostaan, on melko selvää, että Jumala tahtoo ihmisen paastoavan joskus ja jollain tavalla. Helpointa on paastota yhdessä toisten kanssa ja saada heiltä vertaistukea.

Kun paastoan, en ainoastaan pysähdy miettimään Jeesusta ja kilvoittelemaan kristittynä vaan liityn siihen laajaan ihmisjoukkoon, joka myöntää olevansa uskonnollinen tai uskovainen. Paastoamalla liityn niiden ihmisten joukkoon, jotka etsivät Jumalaa. Paastoamalla paljastan itsestäni jotain syvästi henkilökohtaista.

Verkosta löytyneiden erilaisten paasto-ohjeiden ja tukiryhmien suuri määrä on uusi ja ilahduttava ilmiö. Erityisen ihastunut olen ajatukseen seitsemän viikon kohtuullisuudesta, joka löytyy myös Facebookista 7 viikkoa kohtuullisuus . Ensimmäisen paastoviikon haasteena oli karsia kotoa turhia tavaroita. Siivosin eilen kirjahyllystä pois kirjoja, joita en enää tarvitse. Niistä luopuminen on melkein kuin luopuisi vanhoista rakkaista tuttavista, vaikka en näitä kirjoja ole ainakaan 10 vuoteen lukenutkaan. 

Monet FB-kavereistani ovat liittyneet myös tapahtumaan
Sika pitkä paasto (ilman sikaa) . Huumori on avuksi, jos pyrkii yksinkertaistamaan elämäänsä ja toivon, että vaikka monet paastoavat jostain, huumorista ei paastoaisi kukaan.

Useita hyviä verkon paastoresursseja on koottu evl.fi-sivuille ja Helsingin seurakuntienUskotoivorakkaus-sivulle.

Monien paastovirikkeiden keskelläkin minua puhuttelee Jesajan kirjan vanha lupaus paaston vaikutuksista:

Toisenlaista paastoa minä odotan:
että vapautat syyttömän kahleista,
irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut,
että murskaat kaikki ikeet,
murrat leipää nälkäiselle,
avaat kotisi kodittomalle,
vaatetat alastoman, kun hänet näet,
etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi.

Silloin sinun valosi puhkeaa näkyviin kuin aamunkoi
ja hetkessä sinun haavasi kasvavat umpeen.
Vanhurskaus itse kulkee sinun edelläsi
ja Herran kirkkaus seuraa suojanasi.
Ja Herra vastaa, kun kutsut häntä, kun huudat apua, hän sanoo: "Tässä minä olen."

 Jos hävität sorron ikeen keskuudestasi
ja lopetat sormella osoittelun ja pahat puheet,jos annat nälkäiselle omastasi
ja ravitset sen, joka kärsii puutetta,
niin sinun pimeyteesi koittaa valo
ja yön varjo muuttuu keskipäivän kirkkaudeksi.

Ja Herra on alati ohjaava sinua.
Aavikon paahteessakin hän elvyttää voimasi ja vahvistaa jäsenesi.
Sinä olet kuin vehmas puutarha, kuin lähde, jonka vesi ei ehdy.

(Jes. 58:6-11)

Noiden lupausten täyttymistä odottaen. Pääsiäistä odottaen.